sunnuntai 9. huhtikuuta 2023

Junalla Nizzasta Pariisiin

 Olemme aina halunneet mennä junalla Nizzasta Pariisiin. Erilaisia suunnitelmia on ollut, mutta aina ne on johonkin tyssänneet. Tänä vuonna sain jouluna Suomessa ollessamme idean. Miksi emme lähtisi Nizzasta junalla Pariisiin ja lentäisi sieltä kotiin? Viikonloppu Pariisissa, mikäpä mukavampaa. Vielä, kun kysyin veljentyttären perheeltä, kiinnostaisiko heitä lähteä viikonlopuksi Pariisiin ja nuorin ryhtyi heti tutkimaan, olisiko silloin jalkapallo-ottelua, asia oli selvä.  Vieläkin mukavampaa kuin viikonloppu Pariisissa on viikonloppu Pariisissa hyvässä seurassa. 

Matka vaati järjestelynsä.  Matkatavarat, 2 matkalaukkua, lähti hyvissä ajoin kohti Suomea kuljetusfirman auton kyydissä, hieno hyvin toimiva palvelu. Me kiipesimme käsimatkatavaroiden kanssa junaan. Onneksi sinä päivänä ei ollut lakkoja eikä mielenosoituksia. Pariisissa osa roskista oli ilmeisesti myös saatu poiskuljetettua, ihan kamalia kasoja emme nähneet, jotain kyllä. Hotellimme oli juuri niillä kulmilla, missä roskia oli kasaantunut.

Hotellia vastapäätä oli Bouillon -ketjun ravintola, josta varasimme aprillipäiväksi pöydän. Sattumalta olimme nähneet peräti televisiouutisissa jutun kyseisetä ketjusta. Ei gurmeeta, mutta hyvää ruokaa kohtuuhinnalla ja ystävällinen palvelu kaupan päälle.

Sunnuntaina juostiin Pariisin maraton, 52000 juoksijaa. Näimme vilhduksen juoksijoista, kun taksinkuljettajamme yritti löytää reittiä hotellistamme Place du Tertrelle. Saimme mukavan kiertoajelun siinä aamupäivän kuluessa. Itse aukio oli aivan liian ruuhkainen meille, 50 vuotta sitten tilaa oli hyvin ja muistona siitä matkasta on Kipasta tehty muotokuva. Nyt söimme parit osterit, kun jotain piti tilata ja lähdimme turistijunalla alas.

Italian retkeilyä

 Maaliskuun lopulla tuttavapariskunta saapui kyläilemään. Italian matkan suunnitelma oli kolmen vuoden takaa, silloin se peruuntui viime hetkillä koronan takia. Mutta nyt siis matkaan. Sunnuntai-ajelija muisti tuota pikaa, miksi Italian reitti on harvemmin käytetty. Moottoritie  on täynnä tunneleita, tie on kapea ja mutkainen, italialaiset ajavat " ripeästi" ja ovat hyvin temperamenttisia. Nyt riesana oli vielä tietyöt, aina välillä siirryttiin yhdelle kaistalle ja nopeusrajoituksista ei välittänyt kukaan muu kuin onneton turisti. Onneksi meillä oli vuokra-auto, meni kaikki ranskalaisten piikkiin. Mutta Rapalloon päästiin, se osoittautui mukavaksi kaupungiksi. Olimme varanneet huoneiston keskeisesti sijaitsevasta huoneistohotellista, valinta oli onnistunut. Emännät olivat hyvin avuliaita ja majoittuminen sujui ongelmitta, autolle oli paikkoja samassa kompleksissa sijaitsevasta monikerroksisesta tallista. Kovin isolla autolla ei kannata mennä (jos voi valita), hiukan ahdasta oli niin hissiin ajo kuin itse paikkakin jopa meidän sitikalle. Päätimmekin pitää auton paikallaan ja tutustua kaupunkiin kävellen. Olimme ihan rantakadun lähellä, ravintoloita ja kauppoja oli runsaasti.

Rapallosta suuntasimme Cinque Terreen, suosittu turistialue hiukan etelämpänä. Ajoimme pikkukaupunki Levantoon, josta teimme junamatkan La Speziaan. Lippujen osto ei mennyt ihan putkeen, ja niiden leimaaminen vielä vähemmän. Emme mitenkään päässeet selville, mitkä lipuista oli menomatkaa ja mitkä paluumatkaa varten. No, leimasimme 4 lippua ja tietysti tuli tarkastus. Tarkastajarouva oli hyvin ystävällinen, arvattavasti emme olleet ensimmäiset. Hän teki merkinnän lippuihin ja kehoitti meitä leimaamaan kaikki liput paluumatkalla. Arvelimme hänen laittaneet lippuihin koodin "taas tyhmiä turistiteja". Paluumatkalla ei tullut tarkastajaa. Cinque Terren maisemat ovat kauniit, liikkeellä oli paljon vaeltajia, yksittäisiä ja ryhmissä, paras tapa tutustua paikkaan ilmeiseti on vaeltaa kylästä toiseen ja hypätä junaan välillä. Me olemme siihen jo liian huonokuntoisia emmekä niin vaellushaluisiakaan. Jäimme Levantoon yöksi, perhehotelli, jossa meidän lisäksi oli vaellusryhmä ja muutama yksittäinen asakas. Hyvin ystävällinen henkilökunta ja siistit huoneet. Henkan kanssa ei jaksettu lähteä enää kaupunkiin tutustumaan, vaan jäätiin hotelliin. Vaellusryhmää ja muitakin varten oli illallinen, jossa alkupala, pasta, pääruoka kahdesta vaihtoehdosta ja jälkiruoka. Uni maistui. 

Aamulla palasimme Rapalloon ja teimme lyhyen tutustumisretken Portofinoon. Portofinossa olemme Henkan kanssa olleet yhden yön 30 vuotta sitten, ja ihastuimme kauniisiin maisemiin. 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2023

Vuoden 2023 kevät Ranskan Rivieralla

 Vietimme joulun Suomessa ja palasimme tammikuun puolen välin paikkeilla Nizzaan. Korona tuntuu unohtuneen kaikilta, oikein hätkähtää, jos kadulla vastaantulija käyttää kasvosuojusta. Tosin busseissa ja ratikassa niitä näkee edelleen. Tuntuu näin jälkikäteen hiukan hämmentävältä, että niistä nousi aikanaan valtava kohu. Pysyttelimme pitkään omissa oloissamme, mutta nyt olemme jo lähteneet liikkeelle, ja niin kaikki muutkin. Seuran tilaisuuksissa tapaa tuttuja, joita ei ole nähnyt reiluun kolmeen vuoteen ja osallistujia riittää niin seuran vuosikokoukseen kuin erilaisiin tapahtumiin ja tietysti golfiin ja petankiin.

Lentoliikenne lienee myös palannut entiseen tasoon, sen verran tiuhaan koneita terassiltamme nähdään. Valitettavasti myös taskuvarkaat ovat aktiivisia, liian varovainen ei voi olla, mutta ne ovat taitavia ja vievät kukkaron käsilaukusta, vyölaukusta, taskusta ja mistä vaan ja iskevät juuri silloin, kun olet nostanut rahaa, menossa bussiin, tulossa hotelliin, kiirehdit tapaamaan tuttavia tai tarkkaavaisuutesi on hetkeksi herpaantunut. Varkaiden tarkkaavaisuus ei herpaannu, he seuraavat, minne laitat kukkarosi ja odottavat kärsivällisesti, kunnes työntyvät junan ovesta yhtäaikaa uhrinsa kanssa.  Kun se tapahtuu niin se tapahtuu, mitään et voi.

Ranskassa on tekeillä suuri eläkeuudistus, jossa mm. eläkeikä nousee 62 vuodesta 64 vuoteen, ja jokainen varmaan jo arvaa, mitä se tarkoittaa. Mielenosoituksia ja lakkoja tietenkin. Jätteiden kuljettajat ja -laitokset ovat toisin paikoin lakossa, junaliikenne on pahasti häiriintynyt jne. Niin, ja jos syksyllä kärvisteltiin polttoainepulassa, sama uhkaa jälleen. Eli lakkojen takia joutuu turvautumaan omaan autoon, mutta siihen taas ei saa polttoainetta., niin ranskalaista.

Kevätpuoli on ollut kylmää aina tähän asti. Ei mitään huippukylmää,  siis lunta tai pakkasta, vaan tasaisen kylmää. Päivälämpötila meillä on ollut usein max.10 astetta ja yöllä tyypillisesti n. 5 astetta. Aurinkoa on kyllä riittänyt, sadepäiviä ei ole juuri ollut. Tuloksena ennennäkemätön kuivuus, ja metsäpalot, joita yleensä ei talvikautena ole. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2022

Marraskuun lämpöä

 Lokakuu oli poikkeuksellisen lämmin. Lämmintä lokakuuta seurasi lämmin marraskuu, joka varmasti ilahduttaa kaikkia asukkaita.  Taloyhtiöt pistävät lämmon päälle tiettynä päivänä, ja tänä vuonna oli monessa talossa päätetty aloittaa lämmitys kaksi viikkoa normaalia myöhemmin energian säästämiseksi ja kustannusten pitämiseksi jossain rajoissa.. Suositus huonelämpötilaksi on 19 astetta, joka on hyvä, kun teet normaaleja askareita, mutta iltasella paikalla istuminen vaatii villasukkia ja shaalia ympärille. Englantilaisten muinainen tapa ottaa kuumavesipullo mukaan nukkumaan ei ehkä ole niin pöllöä miltä ensin tuntuu. Luulen kyllä, että Suomessa huonelämpötila saisi olla vähän korkeampi, 21-22 astetta, koska ulkona on niin kylmä ja lämpötila asunnossa ei ole välttämättä  tasainen, ulkoseinät on kylmiä. Täällä on tähän saakka yöt olleet hyvinkin lämpimiä. 

Me saimme vielä vieraan seuraksemme, tuli omat villasukat mukana ja tuliaiseksi monta paria muillekin, sekä vielä kutoi muutamat paikan päällä. Petankkia ja golfia ehdittiin pelaamaan, myös ihastelemaan Cap Ferratin Villa Ephrussia sekä Esterelin punaisia kallioita. Todettiin, että seuraavaan kertaan jäi ainakin Marseillen matka, turistijuna-ajelu Nizzassa ja  Monte Carlo. Ikävä kyllä tällä kerralla näitten asemasta tutustuimme Ranskan terveydenhoitoon, hyvää hoitoa ja oikeat lääkkeet saatiin, joten onneksi sairastamiseen ei mennyt koko aika. 

Lakot ja mielenosoitukset tuntuvat  hiipuneen. Lakoista eniten meitä koskettava oli lokakuussa polttoainejakeluun vaikuttaneet jalostamoiden lakot, useimmat huoltoasemat oli tyhjiä ja lopuissa tuntien jonot. Bensaa sai vain 30 litraa kerralla ja kannuihin ei saanut ottaa. Osa asemista oli varattu erityisryhmille, kuten kotisairaanhoitajat ja muut työn takia liikkuvat. Pula aiheutti järjestyshäiriöitä ja johti mm. polttoainevarkauksiin. Onneksi pula helpotti, täällä oli alkamassa pyhäinpäivän 2 viikon koulujen loma-aika, jolloin tietysti matkustetaan paljon, eivät ehkä uskaltaneet jatkaa lakkoja ja jakelun estämistä. 


maanantai 24. lokakuuta 2022

Hiljaista on

 Vieraat vietiin lentokentälle, ja hiljaista on. Porukat tuli torstaina ja täällä odotti kotoisan makaroonilaatikon lisäksi ankka-perunasose-laatikko. Hyvin kelpasi. Perjantai oli hiukan sumuinen päivä, porukat suuntasi St Paul de Venceen ja olivat tyytyväisiä puolen päivän retkeen. Illallinen syötiin La Rotondessa, Kipa on odottanut tilaisuutta "pistäytyä" paikassa ainakin 40 vuotta, baarissa käytiin joskus kauan sitten ja tavattiin Kissa. Nyt vieraat ihailivat paikan taideteoksia, kurkisteltiin saleihin ja syötiin kelpo päivällinen. Isompaa ei jäänyt hampaankoloon, perunamuusi oli hyvää, mutta ei kuumaa, vaikka astia oli kuuma. Joku fiba oli käynyt. Toinen juttu oli, toki rahaa säästävä, etteivät kaataneet toista lasillista viiniä. Neljälle hengelle ei oikein yhdestä pullosta kahta lasillista riitä, joten todennäköisesti olisimme ostaneet toisen pullon. Nyt kaadettiin itse loppu kahdelle ja muut jäi ilman.

Sitten pitikin jakautua, koska kaikki ei mahdu autoon. Pojat lähtivät kotiin, Kipa muisti antaa avaimen, mutta ei parkkihallin kuittia, eipä sitä kukaan pyytänytkään. Tytöt eivät saaneet heti taksia ja ajutuivat baarin puolelle, onneksi, kun vihdoin kuulivat puhelimen soivan oli lyhyt matka toimittaa lappu autoporukalle. Taksikin saatiin aikanaan, oikein ystävällinen ja mukava kuljettaja.

Lauantaina osa suuntasi Monacoon ja osa kaupungille, taisi kuljettajamme saada vapaapäivän. Illalla grillattiin omasta lihakaupasta ostettu saalis, lankkupihviä, kananrintaa ja makkaroita. 

Sunnuntaina toisia odotti syntymäpäiväjuhlat, toisia peli Nice-Nantes. Jostain syystä tapaamispaikan sopiminen vaatii aina lukemattomia puhelinsoittoja,  tällä kertaa kuski soittaa Kipalle ja sanoo, että tuosta porukka käveli juuri ohi, minne ne menee. No, kukaan ei tietenkään kuule puhelinta ja porukan ainoalle suunnistustaitoiselle kukaan ei ollut kertonut tapaamispaikkaa. Lopulta, kaikki hyvin. Mutta nyt on siis hiljaista. Onneksi seuraava vierailija on tiedossa viikon päästä.

maanantai 17. lokakuuta 2022

Outoa on

 Elämme paitsi vaarallisia myös kummallisia aikoja. Korona, Ukrainan sota, energiapula, inflaatio, ilmastonmuutos. Mutta ei tässä kaikki. Ranskalaiset ovat toki lakkoherkkiä ja lähtevät helposti kadulle. Onhan tässä syytä protestoida. Öljynjalostamoiden lakon seurauksena porukka jonottaa tunteja bensa-asemille, josko polttoainetta riittäisi. Luovia ratkaisuja tarvitaan siinä vaiheessa, kun tankki on tyhjä. Sähköauton vuokraus on yksi vaihtoehto. Me säästämme bensaa pysymällä kotona ja käymällä tarvittaessa lähikaupassa, mutta torstaina on vieraat tulossa ja pohdimme, mitä tehdään. Lakot ovat osittain päättyneet, mutta missä tahdissa tilanne helpottaa ja bensaa saisi liki normaalisti, on epäselvää. Nyt tiistaina on yleinen lakkopäivä, ainakin rautateillä ja  muissa julkisissa palveluissa tuntuu lakkohalukkuutta riittävän. Vaikka tiedämme ranskalaiset vallankumoksellisiksi, silti epäluuloisina kaikenlaisista vaikuttamisyrityksistä pohdimme, masinoidaanko näitä jostain. Tuntuu tämä niin omaan jalkaan ampumiselta, vaikka jo nilkutetaan muutenkin. 

Sää on suosinut, ensimmäiset vieraat saivat nauttia auringosta ja sääennusteet ovat varsin lupaavia nytkin. Itse ehdimme osallistua seuran golfiin Opio-Valbonnessa loistavassa säässä. Kesän kuivuus näkyi väylillä, vihrää kohtaa joutui välillä etsimään. Greenejä on kasteltu ja ne olivat hyvässä kunnossa. Lämmintä ja kaunista!

tiistai 4. lokakuuta 2022

Lentäen Nizzaan lokakuussa 2022

 Viime kevään kotimatka kypsytti meidät hankkiutumaan tänä syksynä lentoteitse Nizzaan. Ainakin siirtyminen käy nopeammin, jos ei muuta hyötyä. Hankimme liput hyvin aikaisin, lentojahan on sittemmin ollut tarjolla runsaasti. Toinen meistä sai Finnair-pisteensä käytettyä lippuun, toisella ei pisteitä ollut. Siinä sitten sähläsimme niin varausten kun istuinpaikkojenkin suhteen, ja toinen vielä sijoitettiin yllättäen ja pyytämättä toiseen paikkaan, joten päädyimme eri riveille. No, 51 yhteisen vuoden jälkeen ehkä pystymme sopeutumaan, toinen oli rivillä 15 ja toinen toisella puolella rivillä 13 keskipaikalla.  Olimme kuitenkin pukeutuneet yhtenäisesti sävy-sävyyn sinikeltaisiin asusteisiin yhteenkuuluvaisuuden vahvistamiseksi. Siinä sitten tuijotin 3,5 tuntia edessä heiluvaa verhoa ja  välillä näin vilahduksia bisnesluokan tarjoilusta. Bisnes-matkustajia oli 12 riviä ja me muut istuttiin ahtaasti koneen takaosassa. Tarkkakorvaisimmat saattoivat kuulla vierasta kieltä. 

Vuokra-auto otettiin kentältä, ja yllättävän vaikea oli pimeässä suunnistaa kentältä talolle, vaikka reitti  kuulunee tutuimpiin heti 3-tien Hki-Tre välin jälkeen. Kipan mielestä auto oli ihan liian suuri, ja herätti epäilyksiä, Henkka väitti sen olevan juuri sellainen kun piti, ja aamulla totuuden paljastuvan. No, olipa kerrankin oikeassa, yön aikana auto oli kutistunut normaalimittoihin.

Talvitalomme odotti meitä ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi. Nyt asetutaan aloillemme ja odotetaan ensimmäisiä vieraita viettämään pitkää viikonloppua. Katsellaan sitten sen jälkeen muita aktiviteetteja.